Muistoja on kiva kerätä ja jakaa läheisten kanssa, olipa kyseessä kaveriporukan ulkomaanmatka, illallinen hyvässä seurassa tai kotikaupungin katukuvan fiilistelyt. Kameran on pysyttävä riennoissa mukana, jotta kaiken varmasti saa irti ja pääsee rakentamaan sen harmonisimman kuvakollaasin. No entäpä jos sopivaa kameraa ei ole tämän toteuttamiseen? Uuden kameran hankkiminen voi olla haastavaa, kenties jopa vaikeaa, joten päätimme helpottaa kiperässä tilanteessa olevia!

Kun pääsimme aloittamaan yhteistyön Olympuksen kanssa, koko tiimi oli hurjan innoissaan. Saimme käyttöön mitä mahtavimman mikrojärjestelmäkameran,  PEN E-PL7:n ja opastuksen sen käyttöön suoraan Olympukselta. Jotta voisimme auttaa myös livboxaajia kameravalinnoissa, haastattelimme Veera Korhosta, Olympuksen ammattivalokuvaajaa, joten tässä tulee infopläjäys kameroista kiinnostuneille!

livbox elokuu 03_pieni

1. Mikä on järjestelmäkameran ja mikrojärjestelmäkameran ero? Plussat ja miinukset niissä?

Perinteinen järjestelmäkamera on peilikamera ja mikrojärkkäri puolestaan peilitön. Peilikamerassa on optinen etsin, mutta peilittömässä mikrojärjestelmäkamerassa etsin on digitaalinen tai sitä ei ole lainkaan, jolloin kuvataan suoraan takanäytöltä. Perinteiset peilijärkkärit ovat isompia ja painavampia kuin mikrojärjestelmäkamerat.

Mikrojärkkärillä kuvan näkee jo kuvaustilanteessa etsimestä sellaisena kuin se tallentuu. Kuvaajan tekemät säädöt kuten valkotasapaino, valotuksen korjaus ym. muuttavat siis jo etsimessä näkyvää kuvaa. Tämä helpottaa kuvaamista.

2. Mitä kannattaa ottaa huomioon kameraa hankkiessa?

Kannattaa miettiä mitä kuvaa ja millaisissa tilanteissa. Kuvaatko etupäässä luontokuvia vai kenties urheilua vai onko kamera sinulle pääasiassa vaikkapa reissutunnelmien taltioimista varten. Vaikka sama kamerarunko sopisikin vaikka näihin kaikkiin, niin objektiivien valinta on kuitenkin pitkälti kiinni käyttötarkoituksesta.

Tärkeä asia kameraa valitessa on myös se, miltä laite tuntuu käteen. Valitse kamera, jonka kanssa ote tuntuu luontevalta ja ergonomiselta ja nappulat ovat helposti tavoitettavissa paikoissa. Tämän asian tärkeys korostuu, mitä enemmän kuvaa.

Myös kameran koko on tärkeä tekijä. Paras kamera on usein se, joka kulkee helposti mukana ja tässä auttaa tietenkin pieni koko.

3. Mikä on objektiivi, polttoväli, aukko, ISO ja herkkyys?

Objektiivi on kameran runkoon kiinnitettävä linssijärjestelmä, joka valonsäteitä keskittämällä muodostaa kuvan kameran kennolla (tai filmille).

Objektiiveja on erilaisia eri käyttötarkoituksiin. Esimerkiksi teleobjektiivi sopii tilanteisiin, joissa kohde on kaukana ja laajakuvaobjektiivi puolestaan on hyödyllinen, kun kuvataan vaikkapa ahtaissa tiloissa. Hyvin pieniä kohteita taas kuvataan makro-objektiiveilla.

Polttoväli on mitta sille kuinka paljon objektiivi taittaa valoa. Mitä pidempi polttoväli, sitä kapeampi on kuvakulma ja sitä suurempana kuvattava kohde näkyy.

Jos esimerkiksi samalla paikalla seisoessasi valitset laajakulmaobjektiivin (esimerkiksi Olympuksen 12 mm) saat kuvan, jossa näkyy maisemaa todella leveästi ja puussa istuva lintu on vain pikkuinen piste kuvassa. Jos taas vaihdat kameraan teleobjektiivin (esimerkiksi Olympuksen 75mm), saat linnun kuvaan huomattavasti suurempana, mutta maisemaa tulee kuvaan huomattavasti kapeampi osa kuin laajakulmalla kuvatessa.

ISO tarkoittaa kameran kennon (tai filmin) herkkyyttä. Mitä suurempi ISO-luku, sitä herkemmin kenno ”imee” valoa. Toisin sanoen sitä nopeammin kuva valottuu kennolle. Mitä hämärämmissä oloissa kuvataan sitä suurempia ISO-herkkyyksiä tarvitaan. Ulkona kirkkaalla säällä ISO-arvoksi riittää 100 tai 200, mutta sisätiloissa keinovalossa herkyyttää tarvitaan enemmän, esimerkiksi 400-1000. Jos taas kuvataan vaikkapa jääkiekkoa tai muuta nopeaa liikettä hallissa, jossa on huono valaistus, on ISO-arvo laitettava jopa välille 2000-4000 riippueva valaistuksesta ja objektiivin valovoimasta.

ISO-herkkyyden kasvattamisen kääntöpuolena on kohinan lisääntyminen kuvissa, mutta tämä on hyvin kamerakohtaista. Vanhemmilla kameroilla kohinaa näkyy kuvissa usein jo pienemmillä herkkyyksillä kuin uudemmissa ja kehittyneemmissä laitteissa.

4. Entä mitä tarkoittaa makrokuvaus?

Makrokuvaus tarkoitta esimerkiksi pienten kohteiden tai yksityiskohtien kuvamista niin, että kohde on kuvassa suurempi kuin luonnossa. Esimerkiksi lähikuva neulepaidan pinnasta niin, että langan säikeet ovat erotettavissa, on makrokuvausta.

5. Mitä kuvankäsittelyohjelmalla tehdään, tarvitsenko sellaista?

Kuvankäsittelyohjelmilla voidaan säätää mm. kuvan sävyjä ja valotusta. Kuvaa voidaan rajata ja terävöittää. Kuvista voi korjailla häiritseviä elementtejä ja muokata kuvan kohdetta tai vaikka yhdistellä useita kuvia. Riippuen ohjelmasta ja taidoista mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Perusjutut kuten kuvan rajaaminen, kuvakoon muutokset ja kirkkauden ja kontrastin säädöt onnistuvat monilla ilmaiseksi saatavilla olevilla ohjelmilla ja appseilla, joten alkuun pääsee sellaisillakin.

Perus ns. lomakuvaaja pärjää hienosti ilman kuvankäsittelyohjelmia. Esimerkiksi Olympuksen mikrojärkkäreissä on jo paljon ominaisuuksia, joilla kuvaa voi muokata jo kuvausvaiheessa (esim taidesuotimet), joten kuvaamisesta saa paljon irti jo ilman kuvankäsittelyohjelmiakin.

6. Mikä kuvausohjelma on? 

Kuvausohjelmat ovat ns. eri vaihtoehtoja miten kameraa voi käyttää. iAuto on täysautomaatti, jota käyttäessä kamera hoitaa kaikki asetukset ja kuvaajan tehtäväksi jää vain sommitella kuva ja painaa laukaisijaa. P-ohjelma on myöskin automaatti, eli kamera asettaa aika-aukko -yhdistelmän, mutta se eroaa iAuto-ohjelmasta siten, että kuvaaja voi säätää mm. valkotasapainoa, valotusta, ISO-herkkyyttä ja valotuksen mittaustapaa. P-ohjelmassa ei myöskään salama ponnahda esiin automaattisesti, kuten täysautomatiikalla. A on aukon esivalinta. Eli kuvaaja valitsee käytettävän aukon ja kamera valitsee oikean suljinajan. Tätä kannattaa käyttää esimerkiksi silloin, kun kuvaa valovoimaisella objektiivilla ja haluaa käyttää isoa aukkoa saadakseen syväterävyyden lyhyeksi (eli toisin sanoen taustan blurriksi). S ohjelmalla puolestaan kuvaajaa valitsee haluamansa suljnajan ja kamera hoitaa aukon valinnan. Tämä sopii esimerkiksi tilanteisiin joissa kuvataan nopeasti liikkuvia kohteita.

Lisäksi PENeistä löytyy SCN-kuvausohjelma joka pitää sisältää paljon erilaisia aiheohjelmia, eli erilaisiin tilanteisiin sopivia automaattiohjelmia. Esim. urheilukuvaus, henkilökuvaus pimeässä, kuvaaminen kynttilän valossa jne..

7. Mikä taidesuodin on? 

Taidesuotimet ovat ikäänkuin valmiita kuvankäsittelyitä. Voit valita vaikkapa filtterin nimeltä rakeinen filmi, jolloin kuvista tulee mustavalkoisia, jyrkän kontrastisia ja rakeisia, aivan kuin kuvaisit vanhalle filmille. Neulanreikä (pon hole) suodin puolestaan tekee kuvaan hieman retrot värit, lisää kontrastia ja vinjetoi kuvan reunoja hieman tummemmiksi. Vintage-suodin tekee nimensä mukaisesti vanhan ajan tyyliset sävyt ja Pop Art taas kirkkaat ja korostetut värit. Taidesuotimet ovat helppo tapa saada vaihtelua kuviin ja korostaa erilaisia tunnelmia.

8. Miten minun kannattaisi aloittaa kuvausharrastus?

Ottamalla kamera käteen ja alkamalla kuvaamaan! Kuvaamaan oppii ainoastaan kokeilemalla. Automaatiasetukselle ei kannata jumittaa, vaan testailla rohkeasti kameran eri asetuksia. Moni aloittelija pelkää tekevänsä jotain väärin tai saavansa kameran sekaisin nappuloihin koskemalla, mutta se on turha pelko.
Suosittelen myös lämpimästi erilaisille kurseille ja työpajoihin osallistumista. Harrastuksen saa hyvin alkuun, kun pääsee oman kameran perustoiminnoista opastuksen avulla hyvälle. Esimerkiksi Olympus järjestää perehdytyksiä PEN ja O-MD -kameroiden ominaisuuksiin.

Kiitos Veera näistä tiedoista, nämä varmasti auttavat uuden kameran hankinnassa!

-Disa